On the importance of developing new methods for bringing forth the conflict archaeology heritage

In a column in todays issue of Hufvudstadsbladet professor Laura Kolbe shared her thoughts about the Second World War cultural heritage in Finland and raised the question of why it hasn´t been seen as important despite the rather obvious value the remains contain.

The WW2 remains of the German 1942-1944 transition camp in Hanko are (along with many other sites) worth a fortune both from an educational, historical and cultural standpoint.

German WW2 barracks on Cape Tulliniemi in Hanko. Photo Japo Knuutila.

We are currently in the process of producing a completely new type of educational, social media based package that could be used both within education in schools and other learning institutions as well as tourism and museum related activities on site.

German WW2 barracks on Cape Tulliniemi in Hanko. Photo Japo Knuutila.

I´m hopeful that the words of professor Kolbe ring out to everyone with an interest in developing and sharing the research and tragic histories of war to the young and old.

"Tulludden är inte bara en naturmiljö utan en viktig historisk plats.

Under coronakrisen har virtuella museer, digitala evenemang och online-konserter blivit vardag. Vill man ha "levande upplevelser" måste man gå ut och promenera. En stor, positiv överraskning har varit de många fina naturområdena i hemlandskapet Nyland med sina pedagogiska informationstavlor. Tack Forststyrelsen!

Ett av dessa är Tulludden, Finlands sydligaste spets i Hangö, ett av de finaste naturområdena i landet. Tulludden är ett unikt promenad- och naturmål, som länge var stängt för allmänheten. Havet och den fantastiska utsikten från sandstränderna dominerar, samt Hangös frihamn.

Men Tulludden är inte bara en naturmiljö utan en viktig historisk plats. På området finns ett intressant marinarkeologiskt arv med tiotals vrak, som förbinder Hangö (och Finland) med världs- och handelshistoria. Många olika historiska händelser på havet, vid sidan av sjöslaget vid Hangö udd 1714, kan kopplas till internationell politik och krigshistoria. Udden var en viktig utsiktsplats under Krimkriget och världskrigen.

Överraskande, helt bredvid naturstigen finns mörka, raserade träbyggnader – som i en fantasifilm. Infotavlan berättar att dessa träkaserner byggdes av ryssarna och senare användes av tyskarna. Efter kriget hölls finska "fallna kvinnor" fängslade i barackerna. Arkeologen Jan Fast har gjort ett enormt jobb med sina forskningar på området. Han har visat hur tusentals tyska soldater transporterades genom Tulludden till norra Finland under åren 1942–1944.

Det finns andra intressanta landmärken relaterade till vår militärhistoria i denna del av Nyland: Hangö frontmuseum, monumentet för Röda arméns soldater i Täktom, 1918-minnesmärket i Ekenäs och Degerby Igor, Ingå-museet som berättar om Porkalaparentesen. De gjorde en smått intresserad: hur presenteras Finlands dramatiska krigshistoria på nätet? Finns det guideböcker eller nätrådgivning om våra krigshistoriska platser och minnesmärken?

Svaret lyder: det finns inget sammanställt material om krigsminnesmärken eller militära platser i Finland. I stället, på lokalnivå, finns mycket information om slagfält, fästningar, korsur och bunkrar samt gamla krigsmonument. Nationellt är kanske den förhärskande tanken: ett litet land, stora krigsförluster i krig – inte kan man stolt presentera sådant?

Även i Helsingfors har militärhistorien raderats till marginalerna, fast huvudstadens existens har varit beroende av den militära maktbalansen vid Östersjön. Krigsmuseet i Kronohagen stängdes. I Sveaborg betonas andra än militärhistoriska aspekter. Lokala vakttorn, jordbefästningar och minnesmärken samt slagfält kan nästan bara hittas på egen hand.

Forststyrelsen har gjort grundjobbet med tanke på naturinformation. Ibland innehåller den även lite information om lokalhistoria. Men i verkligheten? Vilket organ – Museiverket, Försvarsmakten, Finlands Hembygdsförbund – kunde ta över uppdraget att på ett samlat sätt presentera vår intressanta militärhistoria på plats och på nätet? Nu ligger ansvaret för mycket på lokala entusiaster och museer. De har på ett fint sätt synliggjort "osynlig" militärhistoria genom att vårda det lokala militära kulturarvet. Men vi vill veta mera och få systematisk information."

Laura Kolbe professor i europeisk historia vid Helsingfors universitet och stadsfullmäktigeledamot (C)

Source: Hufvudstadsbladet 26.4.2020.

Online lecture - The Stone-Age Mysteries of Helsinki

The anthropomorphic clay figurine found by a local amateur archaeologist in 1989. Photo TIEDE magazine.

In 1989 an amateur archaeologist found an astonishing anthropomorphic 5500 year old clay figurine in Tikkurila, Vantaa S. Finland (larger Helsinki region). The find was reported years after the discovery in 2015 but no archaeological investigation of the find site has ever been conducted.

The shoreline of the dwelling site 21 m above present sea level during the time of habitation ca 3000 BCE 

I will be lecturing about this intriguing find and the upcoming community archaeology dig of the find site in over the Internet on May 27th 2020 starting at 1 PM (Finnish time). The lecture is broadcasted live from Oodi Helsinki Central Library and will include a multitude of pictures from previous excavations and of the other exiting clay figurine finds from the site. The broadcast is in Finnish and Swedish but will also include a a summary in English. If you can´t watch the broadcast live you can watch the recorded broadcast later on the Helsinki-channel!

https://www.helsinkikanava.fi/fi/.

I´m currently in the finishing stage of a 20 page scientific article about the mysterious clay figurines found during previous excavations in Jokiniemi. The results from the 2020 excavations will be included in this article scheduled for publication in December 2020.

Sodan jäljet lähelläsi - monitieteinen konfliktiarkeologian hanke Uudenmaan kouluissa 2020 - 2021

Arkeologinen tutkimus mielletään usein nuorten keskuudessa "vanhan tonkimiseksi". Myös nuorten tavoittaminen on vaikeaa, eikä arkeologeilla yleensä ole tapana käydä kouluissa kertomassa työstään tai uusista tutkimustuloksista. Arkeologian ja historian yliopisto-opetuksen ja koulujen välillä on kuilu, jonka täyttämiseen tarvitaan lisää tutkijoiden ja innostavien opettajien verkostoitumista.

Lukiolaisia Hangon Tulliniemen toisen maailmansodan aikaisen kauttakulkuleirin kaivauksilla. Kuva Jan Fast.

Toisen maailmansodan arkeologinen tutkimus on vahvassa nousussa EU:n alueella. Konfliktiarkeologian piiriin kuuluva tutkimus on moniaistillista ja monitieteistä ja se vetoaa nuoriin eri tavalla, kun perinteinen esim. esihistoriaan suuntautuva tavanomainen arkeologinen tutkimus. Sodan arkeologia on myös muistihistoriaa se koskettaa tunteita ja aiheuttaa keskustelua. Sota on lähellä Uudellamaalla, sitä on suvussa ja piilossa ympäröivässä maisemassa, maan alla ja rakennusten seinissä.

Saksalaissotilaalta hukkunut haavoittumismerkki. Kuva Jan Fast.

Konfliktiarkeologia on eettistä ja siinä noudatetaan kansainvälisiä, sotavainajia kunnioittavia forensisia käytäntöjä. Se on myös rauhantyötä, jossa sodan kauhut avautuvat konkreettisten esineiden ja esimerkiksi sotavainajien tunnistamiseen liittyvien luu- ja muiden löytöjen kautta.

Mahdollinen propagandakuva. Venäläisiä sotilaita kaatuneen taistelutoverin haudalla. 

Nykyisessä kiihkeässä poliittisessa ilmastossa ja keskustelussa, jossa faktat usein hämärtyvät tai jopa loistavat poissaolollaan on tärkeää tarjota nuorille vankkaa, objektiivista ja tieteellistä tutkimustietoa keskustelujen ja pohdintojen pohjaksi. Maailmansodassa ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa omaan kohtaloonsa ovat olemattomat, yksilö katoaa ja hänestä tulee osa massaa. Ihminen katoaa tilastoihin kaatuneista ja kadonneista, katoaa sananmukaisesti pimeään. Tieteellinen konfliktiarkeologia tuo nämä henkilöt ja heidän tarinansa nykyaikaan.

Gerd. Yksi Suomessa kaatuneista tuhaista saksalaissotilaista. Kuva Jan Fastin tutkimuskokoelma.

Toteutan koulukäynnit vähintään 40 eri kouluun Uudenmaan alueella lukukaudella 2020-2021. Yhden koulukäynnin kesto on 90 minuuttia. Käynneistä ei aiheudu kouluille minkäänlaisia kuluja. 

Tarjouskirje Uudenmaan kouluihin lähtee vielä tällä viikolla mutta voitte myös ilmoittaa kiinnostuksestanne minulle suoraan sähköpostitse osoitteeseen jan.fast@helsinki.fi

Nähdään koulussa,

Jan